Ennen kuin mä alotan kirjottamaan mun arjesta ja peloista ja unelmista , mä kerron kuka mä oon ja mikä mun diagnoosi on.
Oon siis 17 vuotias tyttö Helsingistä, jolle on diagnosoitu keskivaikee masennus. Oon ollut ilman masennuslääkitystä toukokuusta 2013 alkaen. Käyn polilla aina parin viikon/viikon välein. Lokakuussa on kai loppumassa koko hoito koska täytän marraskuussa 18 enkä saa enää käydä siellä. Olen lähiakoina huomannut taas olleeni aika masentunut, mutta en ole kertonut omalle hoitajalleni.
Mulla ei ole minkäänlaista syömishäiriötä mutta tarkkailen aika paljon mitä syön ja ajattelen paljon ruokaa. Saatan ahmia kilokaupalla karkkia ja seuraavana päivänä harmittaaa ja ahdistaa se, että söin ne ja lihoan. Pidän itseäni läskinä vaikka en välttämättä olekaan. Tuntuu vain vahvasti siltä kun on nää vatsamakkarat.
Näin aloitan blogin itsestäni, masennuksesta, viiltelystä ja itseni vahingoittamisesta, jota yritän vähentää. Haluaisin vielä elää enkä pelkästään olla olemassa.
voi pikkuinen..♥
VastaaPoista