One day we'll gonna be okay

Mä uskon, että jonain päivänä mä parannun tästä. Mä tiedän ja tunnen sen, mut en vielä. Siihen menee aikaa, kyyneleitä, itkua, raivoa ja paljon arpia. Mä en todellakaan tiedä mullon mä parannun lopullisesti. Mä toivon ettei siihen mee koko mun elämää.

Mä oon todella iloinen etten mä ole kuollut. Tässä elämässä on vielä niin paljon asioita joita haluan kokea ja ihmisiä jotka haluan tavata. Mä loppujen lopuksi rakastan elämää vaikka se niin vaikeaa onkin. Mä tiedä, ettei musta nyt tunnu siltä mutta tiedän että tuntuu jonain päivänä. Mä haluan elää tän elämän.

Will you make me feel better?

Mä tiedän, että pääsisin masennuksesta yli jos vain haluisin. Mutta en tiedä haluanko. Kuten kirjoitin juuri psykologian esseeseen : Tunnen iloa ahdistuksesta. Se on totta. Se kuulostaa tyhmältä.

En ole viillellyt kuin viimeksi toissapäivänä. Olen ylpeä itsestäni. Haluaisin kovasti lukea masennukseen liittyvää kirjallisuutta mutten tiedä mistä löytää.

Tämä päivä on mennyt hyvin. Aamu oli vähä ankee mutta nyt on oikeesti hyvä fiilis. Outoa sanoa noin. Ei ole tuntunut siltä vähään aikaan. Kyllä mä selviän tästä.

Better day

Hei taas, tänään tosiaan oli parempi päivä C: onneksi. Auttaa huomattavasti kun on seuraa. Mä oon todella ilonen että mulla on kavereita tuolla lukiossa.

Luulin että masennus on jo poissa. Se olikin kesän ajan. Nyt syksyllä se taas iskee. Sitä pitäis estää mut en vaan jaksa. Kuulostan tyhmältä ja idiootilta mut en vaan jaksa.

Kun pari päivää sitten aloitin taas viiltämisen en arvannut, että jään heti koukkuun. Vaikka oisin tiennyt en tiedä oisinko jättänyt tekemättä. En tiedä. Mua ahdistaa kyllä tänäänkin vaikka on ollut parempi päivä. Iltaisin tää aina alkaa.

Mä en tiedä aionko tänään viiltää. En sitäkään tiedä. Tää blogi yllättäen käänty aika viiltämispainotteiseksi. Pyydän anteeksi sitä. Se on vaan asia joka pyörii mun päässä melkein koko ajan.

I just want to feel that pain

Laitoin tänään vasta ekan julkasun , mutta on vaan sellanen kirjotusfiilis tänään. Tänään on ollut todella huono päivä. Oon halunnut koko päivän viiltää. Tunnen hirveetä kipua sisäisesti ja fyysisesti, että mun on pakko tehä jotain. Eli viillän.

Huomenna kouluun, se on kyl kiva. Saa seuraa vähän. Toivottavasti huominen on parempi päivä.
http://www.youtube.com/watch?v=1TB1x67Do5U

The Beginning

Ennen kuin mä alotan kirjottamaan mun arjesta ja peloista ja unelmista , mä kerron kuka mä oon ja mikä mun diagnoosi on.

Oon siis 17 vuotias tyttö Helsingistä, jolle on diagnosoitu keskivaikee masennus. Oon ollut ilman masennuslääkitystä toukokuusta 2013 alkaen. Käyn polilla aina parin viikon/viikon välein. Lokakuussa on kai loppumassa koko hoito koska täytän marraskuussa 18 enkä saa enää käydä siellä. Olen lähiakoina huomannut taas olleeni aika masentunut, mutta en ole kertonut omalle hoitajalleni.

Mulla  ei ole minkäänlaista syömishäiriötä mutta  tarkkailen aika paljon mitä syön ja ajattelen paljon ruokaa. Saatan ahmia kilokaupalla karkkia ja seuraavana päivänä harmittaaa ja ahdistaa se, että söin ne ja lihoan. Pidän itseäni läskinä vaikka en välttämättä olekaan. Tuntuu vain vahvasti siltä kun on nää vatsamakkarat.

Näin aloitan blogin itsestäni, masennuksesta, viiltelystä ja itseni vahingoittamisesta, jota yritän vähentää. Haluaisin vielä elää enkä pelkästään olla olemassa.